KUUDES VUOSIKURSSI
Viimeisenä vuonna opiskelijat valitsevat, haluavatko he painottua suur- vai pieneläimiin. Painotus vaikuttaa paljon viimeisen vuoden aikatauluun ja kursseihin, mutta sen myötä ei valmistu erikoiseläinlääkäriksi. Laillistettu eläinlääkäri voi suorittaa jatkotutkintona erikoiseläinlääkärin tutkinnon, minkä myötä voi erikoistua esim. pieneläinsairauksiin tai elintarvikehygieniaan.
Pieneläimet
Valitsin viimeiselle vuodelle pieneläinlinjan, sillä tiesin lähteväni työskentelemään pieneläinten parissa ja koin tarvitsevani vielä lisää opetusta. Syksyn aikana keskityimme monipuolisesti eri osa-alueisiin, kuten sisätauteihin, neurologiaan, dermatologiaan, gynekologiaan ja ortopediaan. Pääasiassa kävimme läpi potilastapauksia sekä kertasimme teoriaa. Pidin erityisesti siitä, että meillä oli paljon vierailevia luennoitsijoita, jotka tekevät praktiikkaa ja ovat kokeneita ammattilaisia. Aikaa oli rajoitetusti, mutta lyhyt kertaus ja viimeiset vinkit työelämään olivat hyödyllisiä. Lisäksi meillä oli tunteja psykologin kanssa, joissa käsiteltiin jaksamista työelämässä sekä keinoja huijarisyndrooman voittamiseen. Syksyn aikana meillä oli muutamia käytännön tunteja, ja erityisesti pidin hampaiden kirurgisista poistoista. Tenttejä ei enää ollut, ja kaikkien "rakastamia" ryhmätöitä tarvitsi tehdä vain muutamia.
Keväällä meidän tuli suorittaa 10 viikon mittainen klinikkaharjoittelu. Pääasiassa harjoittelut suoritettiin yliopistoissa, pieneläinklinikoilla tai vapaaehtoistöissä ulkomailla. Harjoitteluun oli mahdollista saada myös Erasmus-apurahaa.
Pieneläinlinja sopii kaikille, jotka haluavat syventää ja kerrata jo opittua, suuntasi sitten pieneläinpraktiikkaan tai ei. Syksyllä oli ihanaa viettää vielä viimeisiä hetkiä Tartossa ystävien ja kollegojen kanssa. Henkilökohtaisesti kuudes vuosi oli kouluvuosista paras ja opettavaisin.
- Julia Ripatti, Suolet alumni-2024
Hevoslinja
Pääsimme syventämään tietämystämme hevosten eläinlääketieteestä hevoslinjalla hyvin kattavasti. Luentoja oli pitkin syksyä seuraavista aiheista; suun terveys ja hammashoito, ortopedia, kengitys, anestesia, kirurgia, sisätaudit, lisääntyminen, oftalmologia, neurologia ja dermatologia. Luennoitsijoita oli niin omasta yliopistosta kuin ulkomailtakin, kuten Suomesta, Tanskasta ja Hollannista.
Luentojen lisäksi olimme arkisin lähes päivittäin aktiivisesti mukana yliopiston hevossairaalan potilastyössä. Luentoja ei ollut joka päivä, joten kerkesimme olemaan klinikalla paljon. Aamuisin kiersimme eläinlääkäreiden kanssa kaikki sairaalapotilaat läpi ja keskustelimme niiden jatkosuunnitelmasta ja hoidosta. Tämän jälkeen jakauduimme eläinlääkäreiden mukaan joko hoitamaan sairaalapotilaita tai auttamaan ajanvarauspotilaiden kanssa. Leikkauksissa jakauduimme yleensä niin, että yksi on mukana anestesian tiimissä ja kaksi on steriilinä auttamassa kirurgia. Meidän kuudentena vuonna hevoslinjan valitsi 3 opiskelijaa, joten käytännössä tämä toimi hyvin. Pääsimme mukaan myös tallikäynneille, joka antoi hyvää vastapainoa klinikkaolosuhteissa työskentelylle. Halutessaan klinikalle sai tulla auttamaan myös päivystysaikaan, joka antoi mahdollisuuden kartuttaa kokemustaan akuuteista potilastapauksista.
Syksyn aikana oli joitain yksittäisiä välitenttejä ja yksi isompi lopputentti kaikista luentoaiheista ennen joulua. Tentin lisäksi syksyn kurssin läpäisemiseksi jokainen meistä valmisteli ja piti noin tunnin kestävän esitelmän kiinnostuneille muille opiskelijoille haluamastaan aiheesta. Esimerkiksi meidän ryhmämme aiheet käsittelivät hevosten suolistotulehdusta, hevosten selkä ja si-nivelen alueen kipua ja hevosten ortopedistä kengitystä.
Keväällä ei ollut enää luentoja vaan suoritimme 10 viikon harjoittelujakson valitsemallamme hevosklinikalla. Jakson sai suorittaa yhdellä tai halutessaan useammalla klinikalla Virossa, Suomessa tai muualla maailmassa. Muutoin keväällä oli aikaa kirjoittaa lopputyötä.
Suosittelen hevoslinjaa erittäin lämpimästi hevoseläinlääkäriksi tähtääville ja miksei myös kuntapraktiikkaan suuntaaville. Syksyn luennot syventävät koulussa aiemmin opittua ja mahdollisuus osallistua aktiivisesti hevossairaalan potilastyöhön tuo rutiinia käytännön työskentelyyn.
-Petra Hytönen, Suolet alumni-2024
Tuotantoeläimet
Valitsin viimeiselle syksylle tuotantoeläimet oman mielenkiinnon sekä koulumme hyvän tuotantoeläinopetuksen perusteella. Tuotantoeläinmoduuli keskittyy pääasiassa terveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisevään eläinlääkintään, yksittäisten eläinten hoitoa oli syksyllä vähän. Syksyn opinnot on jaettu kolmeen kokonaisuuteen - siat, pienmärehtijät ja naudat.
Possujen parissa kului vajaa kuukausi. Keskityimme tärkeimpiin sikojen tauteihin, tyypillisiin terveydellisiin ja tuotannollisiin ongelmiin sekä yksi viikko oli pyhitetty lisääntymiselle vierailevan professorin kanssa. Sikalassa kävimme useamman kerran, eli myös hands on- kokemusta pääsimme kartoittamaan.
Pienmärehtijöiden parissa vietettiin pari viikkoa. Myös tälle osuudelle saimme vierailevan professorin, jonka kanssa perehdyttiin lampaisiin terveydenhuollon näkökulmasta. Praksoja oli jälleen useita, ja niihin kuului muun muassa lampaiden ultraäänitutkimusta ja laboratoriotyötä parasitologiassa. Erityisesti mieleen jäi verinäytteiden keräys etelä-Virolaisella lammastilalla sateisena syyspäivänä. Sateen pieksemänä, mutta iloisella mielellä, opimme niin verinäytteiden ottamista kuin myös sen, miten ei kannata pukeutua vesisateeseen lampailta verinäytteitä keräämään. Vaikka sää ei suosinutkaan, tämä reissu jäi opiskeluaikani mieleenpainuvimpiin hetkiin.
Lehmille oli varattu eniten aikaa syksyn opinnoista. Koulumme on kuuluisa hyvästä nautojen terveydenhuolto-opetuksesta ja kurssin opettajat omaavat myös hyvän maineen opiskelijoiden keskuudessa, mikä teki luennoista sekä praksoista mielenkiintoisia. Luennot valmistivat meitä terveydenhuoltokäynteihin eri puolilla Viroa, joissa kartoitettiin tilojen haasteita ja mietittiin niille ratkaisuja eri osa-alueilta (utareterveys, nuorkarja, sorkkaterveys, lisääntyminen ja aineenvaihduntasairaudet). Muutamaan osa-alueeseen saimme myös oppeja Suomen nauta-asiantuntijoilta. Lisäksi meillä oli muutama praksa koulun tuotantoeläinlääkäreiden kanssa, missä pääsimme mukaan praktikkoeläinlääkärin töihin.
Koulua oli siis syyskuusta marraskuun loppuun. Keväällä oli vuorossa vajaa kolmen kuukauden harjoittelu, jonka sai suorittaa valitsemassaan paikassa. Meidän ryhmäläiset valitsivat harjoittelupaikkansa kunnista eri puolilta Suomea.
Syksy tuotantoeläinten parissa oli kyllä ihan paras!
-Ripsa Eerola, Suolet alumni-2024