​
KOLMAS VUOSIKURSSI​​
​
Kolmas vuosi alkaa ponnekkaasti anestesiologian intensiivikurssilla, jossa kalenteri täyttyy aiheeseen liittyen pitkillä päivillä. Terveys- ja elintarvikehygienian kurssia käymme vastapainoksi vain Moodlessa ja myöskin ammattietiikan kurssi on nopsaan suoritettu jokaviikkoisen seminaarin aiheeseen liittyvän kirjallisuuskatsauksen kera.
Kolmanteen vuoteen mennessä kaikki pre-kliiniset opinnot pitäisi olla tehtynä ja alkaa osittain jo käytännönläheisempi kliininen osuus. Vuoteen mahtuu silti vielä paljon teoriaa ja nenä kiinni kirjassa -tyylistä tentteihin opiskelua, mutta vihdoin pääsee elävien eläinten kanssa ns. käsiään likaamaan. Kakkosen loputtomien ryhmätöiden ja esityksien jälkeen mieltä virkistävät nyt navettakäynnit ja mm. rektalisointiin saa hyvän pohjan keinosiemennyskurssilla.
Syyskaudella lehmien ja vasikoiden kliinisellä tutkimisella aloittelemme ihan oikeita eläinlääkärin toimenpiteitä ja jatkamme samalla aiheella kevätkaudella opiskelijoiden omien kissojen ja koirien kanssa. Oma osionsa on myös hevosille ja harjoittelemme koulun omilla rauhallisilla polleilla, joilta onnekkaimmat pääsevät ottamaan verinäytteen ja avustamaan esimerkiksi keuhkohuuhtelunäytteen ottamisessa. Itse saan tästä lempiaineestani valinnaiselta hevosklinikan yövuorokurssilta irti vielä enemmän.
Syksyllä eniten opiskelutunteja vaatii mitä luultavammin:
endokrinologia (elimistön hormonitoiminta)
farmakologia (lääketiede) ja
paljon tarkkaa faktaa sisältävä tarttuvat taudit -kurssi
joista kaksi viimeistä jatkuvat vielä kevätpuolella omina kursseinaan.
Keväällä opiskellaan lisäksi mm. siipikarjan sairauksia ja perinpohjaisesti parasitologiaa.
Vapaaehtoisista kursseista valitsen terraarioeläinten hoidon ja kurssi päättyy kevään kohokohtaan Pärnun MiniZoossa, jossa pääsemme näkemään ja koskemaankin eksoottisia eläimiä ihan livenä!
Ja niin, tokihan koko vuosi eletään patologian parissa, joka maustetaan keväällä nekropsian labroilla ruumiinavauksia tehden.
Kevään lempparini oli ehkäpä nyt uudehko lisä opetussuunnitelmassa eli pääsimme kokeilemaan hyödyllisiä käsitöitä kliinisten taitojen työpajoissa. Kanylointia, näytteiden ottoa, lääkkeiden pistämistä, intubointia jne pääsi harjoittelemaan niin paljon kuin halusi ja kurssi päättyi kesän kynnyksellä jännittävään tenttiin, jossa kello raksutti taustalla ja eteenpäin pääsi yksi rasti kerrallaan.
Kaiken kaikkiaan ihan superkiva vuosi, joka antaa samalla lupauksen tulevasta edelleen käytännönläheisemmästä nelosvuodesta.
Suurin osa opiskelijoista oli kyllä onnensa kukkuloilla saadessaan ensimmäistä kertaa oikean verinäytteen lehmän hännästä. Olo on hetkisen jopa erittäin pätevä ja tarkoittaahan tämä myös sitä, että puolet eläinlääkiksestä on siis suoritettu
- Mari, 2024